Yhtä kahtia jakautunut on romaanin päähenkilön, Patrick Batemanin, maailma. Hän on 26- vuotias komea, rikas ja sivistynyt miljonääripankkiiri, Wall Streetin herrasmies, jonka sisällä asustaa kuitenkin tri Jekyllin lisäksi myös mr Hyde. Öisin hän muuttuu sadistiseksi massamurhaajaksi joka raiskaa, kiduttaa, tappaa ja paloittelee uhrinsa osoitten ehtymättömän karmaisevaa mielikuvitusta. Kierre kiihtyy koko ajan, sillä aika ja maailma vaativat yhä voimakkaampia ärsykkeitä.
Amerikan Psyko päätyi luettavakseni - jälleen kerran - koulun kautta. Äidinkielen opettajamme sattui sanomaan tunnilla, että kirja ei sovi heikkohermoisille, mutta saa sen toki lukea, joten minähän pinkaisin ensimmäisenä kirjastoon lainaamaan tätä kirjaa. En ole heikkohermoinen, päin vastoin.
Tämä kirja jakoi myös minun - kuten monien kriitikoidenkin - mielipiteeni kahtia. En oikein osannut päättää, pidinkö kirjasta vai en. Saatan kyllä hieman kallistua sille puolelle, että kirja ei ihan ollut minun makuuni.
Ensimmäinen kolmannes kirjasta meni Patrickin tyypillisiin perjantai-iltoihin ravintoloissa ystäviensä ja tuttaviensa ja työkavereidensa kanssa, toinen kolmannes kertoi Patrickin harrastuksista pöytienvaraamisesta aina ihmisten kiduttamiseen ja tappamiseen. Loppu kirja kertoikin sitten näistä kaikista ja kirjan edetessä huomasi selvästi, että Patrick oli hullu ja sekoamassa vielä pahemmin.
Murhat olivat mielestäni ällöttäviä ja minun kävi sääliksi uhreja (mutta eikös se olekin tarkoitus...?), ja aika monessa murhassa käytettiin samoja "temppuja". Niitä ei kuitenkaan ollut liikaa, mikä oli mielestäni hyvä.
Kuitenkin, kirjan hahmot jäivät etäisiksi ja jatkuva jaarittelu vaatteista tylsistytti. Samaten tylsiä olivat väliin tungetut mielipiteet joidenkin bändien hyvistä ja huonoista biiseistä (Patrickin mielestä) ja muusta elämästä.
Kirja ei sovi heikkohermoisille, mutta ei myöskään sellaisille ihmisille, jotka eivät jaksa lukea jatkuvaa jaarittelua samantyylisistä tai turhanpäiväisistä asioista.
-Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti