Lauren Oliver - Pandemonium Rakkaus on kapinaa

Jatko-osa Deliriumille, spoilaa, mikäli et ole ensimmäistä lukenut!

Takakansi:

”Mitään ’ennen’ ei ole. On vain nyt jja se, mikä koittaa seuraavaksi.”

"Lenan ja Alexin piti viettää koko loppuelämänsä yhdessä, mutta suunnitelma kariutui Portlandin rajavartioiden armottomiin laukauksiin. Luotien tavoittaman Alexin matka katkesi ennen alkamistaan. Lenan matka jatkui. Yksin.

Uusi Lena yrittää epätoivoisesti unohtaa painajaisensa, aikaisemman elämänsä ja Alexin. Haaveet yhteisestä elämästä ja rakkaudesta ovat vaihtuneet aktiiviseen työskentelyyn vastarintaliikkeessä. Savu- ja lliekkimuurin läpi selvinneestä herkästä nuoresta naisesta on kasvanut vahva ja uhmakas taistelija, joka on valmis soluttautumaan vihollisen selustaan riskejä kaihtamatta. Päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin pahemmin kuin koskaan: onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia? Ja ovatko kapinan polttoaineet, rakkaus ja vapaus, edelleen puolustamisen – tai kokemisen arvoisia?

Dystooppisen Delirium-trilogian uutuus jatkaa kouraisevaa kuvaustaan ihmiskunnan tulevaisuudesta, vapisevasta valtakoneistosta, sortuvista ihanteista ja sorretuista yksilöistä. Pandemonium on tarina kriminalisoiduista tunteista ja kaaokseen johtavasta tunteettomuudesta: epätoivoisesta yrityksestämme pitää kiinni ihmisyydestä olosuhteissa, joissa nuorallakävellään elämän ja kuoleman välimaastossa."

Deliriumia syytettiin paljonkin samankaltaisuuksista Ally Condien Tarkoitettu -kirjan kanssa. Vaikka Pandemonium ei olekkaan enää niin samanlainen, on silti yhtäläisyyksiä löydettävissä Rajalla -jatko-osan kanssa. Asia ei nyt kuitenkaan ole kummakaan, koska Genre on nyt vähän sen tyylinenkin, että yhtäläisyyksiä on hankala välttää.

Tarina vuorottelee kahdessa ajassa. Silloin Alex asui korvessa Invalidien kanssa. Nyt hän on soluttautunut yhteiskuntaan vastarintaliikkeen mukana.

Silloin. Lena on sekaisin Alexin kuoltua aidalle. Yritys onnistui hänen osaltaan, mutta heidän oli tarkoitus mennä korpeen kahdestaan. Nyt Lena on yksin. Hän löytää hyvin pian yhdelle korven "kotipesälle" missä asuu Korpin johtama yhteisö. Töitä täytyy tehdä raskaasti, ja ruuasta on pulaa. Tämäkin on kuitenkin parempi, kuin eläminen aidan toisella puolella "zombimaassa". 

Korvessa Lena saa hyviä ystäviä. Vaikka hän yhä toisinaan painii yhteiskunnan iskostamien sääntöjen kanssa, alkaa hän sopeutua vapaampaan elämään. Mutta onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia?

Nyt. Lena toimii osana DVA, Deliriasta vapaa amerikka, järjestöä, tarkoituksenaan onkia tietoja vastarintaliikkeelle. Yhteiskunnan ihmisiä järkyttää Raadonsyöjien, joita he toki luulevat tyypillisiksi Invalideiksi, hyökkäykset, ja niiden tuoman mielikuvat. 

DVA:n puheen johtajan poika, Julian, on komea poika, jota Lena määrätään pitämään silmällä. Kun kesken DVA:n suuren tapahtuman Raadonsyöjät hyökkäävät, on hänen pakko seurata Juliania viemäriin. Hänen kolkataan, ja hän herää samasta sellistä Julianin kanssa. Asiassa on jotain hämärää, mutta mitä?

Vaikka haluaisin olla vertaamatta Pandemoniumia ja Rajalla -kirjaa, on minun pakko. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Lauren Oliverin Pandemoniun on vauhdikkaampi, ja parempi. Molemmat ovat kauniisti kirjoitettuja, mutta Rajalla tuntui junnaavan toisinaan paikallaan. Hahmot ovat mielestäni aidompia ja uskottavampia, mutta se on vain mielipiteeni. 

Ainoaa miinusta antaisin jatkuvasta "Rakkaus tappaa" shaibasta, mutta koska se on niin suuri osa kirjaa, jätän miinuksen antamatta.

Teos oli kerrassaan mukavaa luettavaa, ja jäänkin tässä odottelemaan jatko-osaa innolla. 

-Anastasia

Salla Simukka - Jäljellä & Toisaalla

Jäljellä

Takakansi:
"Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, josta tuntuu, ettei  hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on pelkkä potenttiaali. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritalossakaan. Eikä koko kaupungissakaan. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?"

Tulevaisuuden järjestelmässä jokainen ihmine luokitellaan oman lahjakkuusalueensa mukaan. Toiset ovat Aktivisteja, toiset Intellektuaaleja ja niin edelleen.
  Emmi on Potentiaali. 15-vuotiaana se on erittäin harvinaista, ja hän tuntee itsensä näkymöttämäksi. Ystäviä ei oikeastaan ole. Hän karkaa. Kun hän palaa kotiin, hän ei löydä ketään. Kaikki ovat kadonneet.

Hän tapaa viimein Onervan. Hän ystävystyy masentuneen tytön kanssa, ja yhdessä he alkavat selvitellä mysteeriä. Missä kaikki ovat? Miksi juuri he jäivät jäljelle? Pakkaa sekottaa vielä se, että Emmi alkaa saada satu viitteitä. Hän rakastaa satuja, ja kun lauseen pätkiä hänen lempi saduistaan alkaa ilmestyä kaikkialle, on jokin vielä pahemmin pielessä.

Luin kyseisen kirjan kesällä. En ole muutenkaan koulukiireiltäni oiken kerennyt lukea lähiaikoina. Tulin kuitenkin juuri lukeneeksi juuri jatko-osan Toisaalla, joten päätin arvostella tämän tässä samalla.
   Rakastin satu viitteitä. En tiedä, olenko muuten vain hieman outo ihminen, mutta ne kuvastivat kauniisti ihmisen kykyä tarttua tuttuun ja turvalliseen, siitäkin huolimatta, että kaikki oli kadonnut.

Lue kirjasta enemmän: http://jaljella.wordpress.com/tag/jaljella/

Toisaalla (SAATTAA SPOILATA!)

Takakansi:
"18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi.
   Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta on vaikea kieltäytyä.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään."

Samuelin vanhemmat ovat veloissa. Summa on suuri, vaikka heillä ei ole edes asuntolainaa. Kun Samuel saa työtarjouksen, josta maksetaan mieletön summa, hän ei voi muuta, kuin suostua.
  Työssään hän kuitenkin kohtaa esteitä. Hän rakastuu ensimmäistä kertaa Emmiin. Koko homma alkaa mennä suorastaan moraalittomaksi, eikä hän kykene vaikuttamaan asiaan ollenkaan.

Toisaalla jatkaa Jäljellä -kirjan tarinaa toisesta näkökulmasta. Se ratkaisee kaiken, mikä jäi ensimmäisessä osassa epäselväksi. Tavallaan Jäljellä perustui kauniiseen viehätykseen tyhjästä maailmasta, ja suurista mysteereistä, ja tämä kirja rikkoo ne.
  Se kuitenkin tuo tilalle todellisuuden. Ensirakkauden tavanomaisuus, arjen huolet ja murheet. Se onnistuu silti säilyttämään sen kauniin ja hauraan tunnelman, joka kesti läpi ensimmäisen osan.

-Anastasia

Melissa Marr - Ilki ihana

Osa 1

3. Sääntö
~Älä tuijota näkymättömiä keijuja~
Aislinn on aina nähnyt keijuja. Suurin osa ihmisistä ei niitä näe, vaikka keijuja liikkuu joukossamme paljonkin. Aislinn pelkää keijujen julmuutta. Hän pelkää, että ne saavat selville hänen kykynsä nähdä näkymätön, ja toivoo, että olisi niiden läsnäololle yhtä sokea kuin muutkin nuoret.

2. Sääntö
~Älä puhu näkymättömille keijuille~
Vaikka Aislinn yrittää parhaansa mukaan olla herättämättä keijujen huomiota, alkavat ne kuitenkin seurata Aislinnia ja puhua hänelle. Mitä keijut oikein haluavat?

1. Sääntö
~Älä ikinä herätä keijujen huomiota~
Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Hän on päättänyt ottaa Aislinnin puolisokseen hinnalla millä hyvänsä - huolimatta Aislinnin omista suunnitelmista tai tahdosta. Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät kauaa päde, ja hänen vapautensa, henkensä ja paras ystävänsä Sethkin ovat vaarassa...

Tätä kirjaa taisi Anastasia minulle suositella, joten lisäsin sen joskus aikoja sitten lukulistalleni, ja nyt olen sitten vihdoin ja viimein saanut sen luettua. Henkilökohtaisesti en yleensäkään sen pahemmin perusta keijutarinoista, mutta sain kyllä luettua kirjan kunnialla läpi.
Aluksi en oikein tiennyt, että jaksaisinko lukea kirjaa loppuun asti, sillä mielestäni tämä ei ollut kovin mukanaan vievä. Toki joissakin kohdissa, mutta ei tarpeeksi usein. Uteliaisuus kuitenkin pakotti minut lukemaan kirjan loppuun asti, sillä halusin tietää, miten käy tälle Donia-Keenan-Aislinn-Seth - nelikolle. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ihmettelin hieman sitä, miten kirjan seuraava osa jatkaa tarinaa. Sekin pitänee selvittää lukemalla.
Kirja oli aika runollinen ja romanttinen keijukaistarina. Se oli myös hyvin nykyaikainen, ainakin sen vaikutelman minä siitä sain. Ja sehän on hyvä juttu.
Kaikenkaikkiaan kirja oli ehkä hieman tylsä minun makuuni, mutta joku muu saattaa tykätä, ja suosittelen kyllä kokeilemaan, mikäli yhtään epäilee että keijukaistarinat ovat ne oma juttunsa.

-Maria